- Ulkomailla ei mene kuin Strömsössä: voi mennä rahat, passi tai jopa henki – suomalaisen konsulipalvelun historia on hurjaa luettavaa | Yle Uutiset | yle.fi
- Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. UM:n konsulipa
- Reppanoita, rikollisia ja ruumiita - Vanamo-kirjastot
- Tietokirja Jussi Pekkarinen: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. UM:n konsuli - Pastebin.com
Reppanoita, rikollisia ja ruumiita: UM:n konsulipalveluiden historia 1982-2000 by Jussi Pekkarinen Open Preview See a Problem? We'd love your help. Let us know what's wrong with this preview of Reppanoita, rikollisia ja ruumiita by Jussi Pekkarinen. Thanks for telling us about the problem. Be the first to ask a question about Reppanoita, rikollisia ja ruumiita · 12 ratings 2 reviews Start your review of Reppanoita, rikollisia ja ruumiita: UM:n konsulipalveluiden historia 1982-2000 Suomalaiset kompastelevat, toilailevat ja pyörivät ryöstettynä ympäri maailmaa. Tämän luettuasi otat aina matkavakuutuksen ennen kuin varpaallasikaan astut Suomen rajojen ulkopuolelle. Oct 28, 2019 Maarit rated it liked it Kirjan kansiin on koottu tapauksia, joita Suomen ulkomaiden konsulaatit eri puolilla maailmaa ovat hoitaneet vuosien 1982-2000 välisenä aikana. Mukaan mahtuu niin perinteisiä ryöstöjä, passien hukkaamisia, erilaisia kännisekoiluja kuin myös valitettavia kuolemantapauksia. Lisäksi konsulaatit ovat myös tiedustelleet omaisten puolesta henkilöiden asuin-/olinpaikkoja, käyneet vankiloissa ja törmänneet jos jonkinlaisiin ilmaisiin konsulikyydin pyytäjiin ja suoranaisiin huijareihin.
Ulkomailla ei mene kuin Strömsössä: voi mennä rahat, passi tai jopa henki – suomalaisen konsulipalvelun historia on hurjaa luettavaa | Yle Uutiset | yle.fi
"Kysynkin nyt Teiltä herra tasavaltamme kunnioitettu Presidenttimme, että onko ehkä mitään mahdollisuutta – kun näin kerran ystäviä ollaan tuon suuren itäisen naapurin kanssa – saada virallista lupaa siellä entisessä Kanneljärven kirkonkylässä omalla 1981 vuosimallisella Volvo-pikkuautolla käydä? Se nimittäin kuuluu heillä kiellettyyn alueeseen. " Matkaseurueeseeni tulisi kuulumaan joku Veijon viidestä lapsesta. Sissihenkeä ja sisua sotaveteraanissa vielä oli. "Onko mitään muuta mahdollisuutta sinne pääsyyn kuin partisaaniretki? " Pyörät kuitenkin pyörivät, ja reilun vuoden kuluttua elokuussa 1983 Moskovan-suurlähetystö ilmoitti, että "Veijo K:lle myönnetty lupa vierailla kotiseudullaan 26. −28. 8. 1983 viikonlopun aikana siten, että hän varaa turistimatkan joko Viipuriin tai Leningradiin ja sieltä Intouristin auton edelleen". Veijolla oli oikeus yhden päivän aikana tutustua kotiseutuunsa ja lupa koski myös hänen poikiaan. Huijari vei henkilöllisyyden Huijaritkin ovat pyrkineet käyttämään hyväkseen Suomen kansalaisuuttaan ja konsulinpalveluja.
Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. UM:n konsulipa
Reppanoita, rikollisia ja ruumiita - Vanamo-kirjastot
Taimi pääsi Suomeen ja etsi heti päiväkahviseuraa Suomalaisten avioliitot neuvostokansalaisten kanssa yleistyivät 1970-luvulla, mutta ulkoministeriön havaintojen mukaan avioliittoja käytettiin myös keinotteluvälineenä Neuvostoliitosta pois pääsemiseksi. Neuvostoviranomaiset myönsivät maastamuuttolupia hitaasti, joten Suomessa odottanut romanssin toinen osapuoli turhautui usein byrokratiaan. Yksi turhautuneista oli Kaarle I, joka kirjoitti syksyllä 1985 vetoomuksen presidentti Mauno Koivistolle. – Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun minut vihittiin eestiläisen Taimi T:n kanssa. Silloin toivoin, että seuraavana keväänä he (vaimoni ja hänen tyttärensä) muuttaisivat luokseni. He eivät päässeet vielä seuraavanakaan keväänä. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat hyvät ja lämpimät. Miksi he eivät anna perheiden elää yhdessä. Elämä erossa on todella rasittavaa, Kaarle tuskaili kirjeessään Koivistolle. Ulkoministeriö ei voinut auttaa asiassa muuten kuin kehottamalla Kaarlea laatimaan yhä uusia muuttolupa-anomuksia ja vetoamaan kansainvälisiin periaatteisiin perheiden yhdistämisestä.
Nuorukaiset luottivat valtiovallan ja omaisten pitkämielisyyteen Leningradin - reissuillaan. Kun heidät oli saatu takaisin Suomeen, ei kestänyt kauan, kun vodkan voimalla käynyt kolmikko oli taas Leningradissa, nykyisessä Pietarissa. Pojat ostivat seksiä prostituoiduilta, eivätkä piitanneet viisumien vanhentumisesta. Suomessa he olivat työttömiä, mutta Neuvostoliiton viimeisinä vuosina suomalaiset työttömyyskorvaukset riittivät aika mukavaan elämään itärajan takana todellisuudessa, joka epäilemättä tuntui monista aikalaisista Eldoradolta. "Lisärahaa sai vaikka myymällä passinsa ja väittämällä myöhemmin konsulaatissa jonkun varastaneen sen Nevski Prospektilla. Eläkkeellä olevat vanhemmat auttoivat sitten viime kädessä", Pekkarinen kirjoittaa. Huhtikuussa 1986 pääkonsuli Kurkivuoren mitta täyttyi. Rymyämistä oli jatkunut tammikuusta asti pikaisia Suomessa vietettyjä nenänvalkaisujaksoja lukuun ottamatta. Kurkivuori lähetti viestin suojelupoliisille: "Kaiken edellä olevan johdosta pääkonsulinvirasto katsoo, ettei kolmikon tapaus enää täytä määritelmän 'hädänalaisen Suomen kansalaisen avustaminen' - ehtoja, vaan he ovat menettelyllään aiheuttaneet viranomaisille siinä määrin asiaankuulumatonta ylimääräistä vaivaa, mitä on pidettävä kohtuuttomana.
Tietokirja Jussi Pekkarinen: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. UM:n konsuli - Pastebin.com
Ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarisen kirjoittamassa Reppanoita, rikollisia ja ruumiita -uutuuskirjassa valotetaan ulkoministeriön konsulipalvelujen historiaa vuosilta 1982-2000. Kirjassa kerrotaan monia ulkoministeriöitä koskeneita tilanteita vuosien varrelta. Yksi näistä on suomalaisen Stig B:n tarina. Stig B (nimi muutettu) oli asunut luolassa ennen joutumistaan sairaalaan Rio de Janeiroon. Alun perin merimiehenä toiminut Stig oli saapunut Brasiliaan jo 1950-luvun alussa, mutta hän oli pitkiä ajanjaksoja teillä tietymättömillä. Vuosien ajan häntä etsi hänen veljensä Johan B, joka lopulta onnistui saamaan yhteyden veljeensä. Vuonna 1965 Rio de Janeirossa asuva Stig saapui nimittäin itse edustustoon tiedustelemaan uutta passia. Hän kertoi olevansa vakituisesti töissä ja jätti muun muassa osoitetietonsa lähetettäväksi perheelleen Suomeen. Kun Johan B sai lähetettyä ulkoministeriön välityksellä veljensä pankkikirjat ja shekkivihot Brasiliaan, Stig vaikeni. Totuus paljastui 19 vuotta myöhemmin Stigin vanhemmat kuolivat, ja Johan B alkoi tavoitella veljeään perinnönjakoa silmällä pitäen.
Isommissa maissa matkaa on usein satoja kilometrejä. Hyvä, että kirja esittelee hallintohistoriaa vain ohuelti. Pekkarinen pitäytyy käytännön tasolla, ja tapaukset valottavatkin parhaiten konsulien varsin ihmiskeskeistä työtä. He ovat ammattiauttajia, usein terapeutiksi asti – mutta lähtökohtaisesti eivät päätä silittäviä, rahaa jakavia matkatoimistovirkailijoita. KONSULINKYYDILLÄ kotiin -periaate haluttiin kiistää UM:ssä, mutta esimerkkien mukaan se lopulta toteutui miltei aina. Lipun hinta piti sitoutua pulittamaan takaisin kotona, mutta äärimmäisen harva niin teki. Yllättää lukea, miten piittaamattomasti pahastakin pulasta selviytyneet ovat myöhemmin suhtautuneet takaisinmaksuun. Suomalainen rehellisyys, no jaa… Erikseen olivat he, joille löydettiin äiti, isä, puoliso tai muu läheinen, joka suostui siirtämään vaaditun kulusumman UM:n tilille. Niin kävi valtaosassa tapauksista, vaikkei Pekkarinen tarkempaa tilastoa esittelekään. PEKKARINEN poimii lukuisia – nimettömiä – tapauskertomuksia.
- Kerava lahti oikorata
- : Reppanoita, rikollisia ja ruumiita : UM:n konsulipalvelujen historia 1982-2000
- Huawei mediapad t3 10 suojakotelo gigantti 1
